Kanavointiaste kertoo, kuinka iso siivu rahapelaamisesta pyörii kansallisesti säännellyllä ja valvotulla markkinalla. Luku näyttää yksinkertaiselta, mutta sen tulkinta ei ole sitä lainkaan. Samasta markkinasta voidaan laskea prosentti pelaajamäärien, rahavirtojen, verkkoliikenteen tai sovellusten käytön pohjalta, eivätkä nämä luvut tarkoita keskenään samaa asiaa.
Ero on iso juuri silloin, kun arvioidaan lisenssijärjestelmän onnistumista. Valtaosa pelaajista voi käyttää luvallisia palveluita samaan aikaan, kun pieni joukko aktiivipelaajia tuottaa huomattavan osan lisensoimattoman markkinan rahavirrasta. Kysymys ei siis ole vain siitä, kuinka moni pelaa valvotulla markkinalla, vaan myös siitä, kuinka paljon siellä pelataan.
Kanavointiaste kannattaakin lukea markkinan mittarina eikä yksittäisenä totuuslukuna. Mitä tarkemmin tiedetään, mistä prosentti muodostuu, sitä paremmin sillä voi arvioida lisenssijärjestelmän toimivuutta, valvonnan kattavuutta ja luvattoman tarjonnan todellista painoarvoa.
Mitä kanavointiaste oikeastaan mittaa?
Pelkistettynä kyse on jakolaskusta: lisensoidulla markkinalla tapahtuva rahapelaaminen jaetaan koko tarkastellun markkinan rahapelaamisella. Jos vaikkapa 85 prosenttia tarkastellusta toiminnasta osuu kansallisen luvan saaneille palveluille, kanavointiasteeksi kirjataan 85 prosenttia.
Hankaluus piilee sanassa toiminta. Sillä voidaan tarkoittaa rahaa, pelaajia, sivustokäyntejä, pelisessioita tai muuta aktiivisuutta kuvaavaa mittaria. Kaksi tutkimusta päätyy siksi helposti eri prosenttilukuun ilman, että kumpikaan olisi väärässä.
Mittaus kohdistuu yleensä vain siihen osaan markkinaa, joka on avattu kilpailulle. Ruotsissa katse on etenkin vedonlyönnissä ja nettikasinoissa. Sama rajaus pätee Suomeen, koska koko rahapelimarkkina ei ole siirtymässä samanlaiseen kilpailumalliin. Suomen uuden järjestelmän rakenteesta ja rahapelilain pelaajalle tuomista muutoksista kannattaa siksi erotella ne pelimuodot, joiden kanavointia voidaan myöhemmin aidosti vertailla keskenään.
Pelaajat GGR ja verkkoliikenne mittaavat eri asioita
Kanavointiasteen ongelma on samalla sen vahvuus: markkinaa voi katsoa monesta suunnasta. Yksi menetelmä näyttää vain yhden palan kokonaisuudesta. Pelaajakysely kertoo ihmisten valinnoista, GGR kuvaa rahan jakautumista ja verkkoliikenne paljastaa, missä palveluissa porukka tosiasiassa liikkuu.
| Mittaustapa | Mitä se mittaa | Vahvuus | Keskeinen rajoitus |
|---|---|---|---|
| Pelaajakysely | Kuinka moni käyttää luvallisia tai luvattomia palveluita | Näyttää ihmisten valinnat ja käyttäytymisen | Pelaamisen intensiteetti jää pimentoon |
| GGR eli pelikate | Rahavirran jakautumista markkinoiden kesken | Kertoo markkinan taloudellisen koon | Luvattoman puolen pelikatetta ei tiedetä tarkasti |
| Verkko- ja sovellusliikenne | Käyntejä, käyttöaikaa ja digitaalista aktiivisuutta | Sopii markkinan muutosten seurantaan | Vierailu ei kerro käytettyä rahamäärää |
| Yhdistetty arvio | Useaa pelaamisen signaalia rinnakkain | Ei nojaa yhden mittarin varaan | Eri aineistojen epävarmuudet kasautuvat |
Pelaajaosuus kertoo kuinka moni käyttää lisensoituja palveluita
Kyselyllä selviää, kuinka suuri osa vastaajista on käyttänyt kansallisella luvalla toimivia palveluita ja kuinka moni on pelannut niiden ulkopuolella. Menetelmä vastaa hyvin siihen, kuinka laajalle luvattomien sivustojen käyttö on väestössä levinnyt.
Markkinan taloudellisesta koosta se ei kerro juuri mitään. Kerran vuodessa parin kympin panoksilla pelaava ja joka viikko isoilla summilla pelaava ovat pelaajamäärää laskettaessa kaksi täysin samanarvoista havaintoa. Rahavirran kannalta heidän merkityksensä on aivan eri planeetalta.
Kyselyissä on muitakin sudenkuoppia. Pelaaja ei välttämättä tiedä, minkä maan lisenssillä hänen käyttämänsä sivusto toimii. Menneitä pelikuluja on sitäkin vaikeampi muistaa oikein. Britannian Gambling Commission onkin suhtautunut varauksella menetelmiin, joissa laitonta markkinaa arvioidaan suoraan pelaajien muistelemien eurojen perusteella.
GGR kuvaa paremmin markkinan rahavirtaa
GGR eli gross gaming revenue on panostusten ja maksettujen voittojen erotus. Suomessa samasta asiasta puhutaan pelikatteena. Jos pelaajat panostavat yhteensä miljoona euroa ja saavat voittoina takaisin 950 000 euroa, pelikatetta kertyy 50 000 euroa.
Pelikatteeseen perustuva kanavointiaste vastaa siis eri kysymykseen kuin pelaajaosuus. Se kertoo, kuinka suuri osa markkinan taloudellisesta arvosta jää lisensoidun järjestelmän sisäpuolelle. Tästä syystä pienikin luvattomia palveluita käyttävä porukka voi olla markkinan kannalta paljon merkittävämpi kuin pelkkä henkilömäärä antaa ymmärtää.
Luvallisten yhtiöiden pelikate saadaan viranomaisraportoinnista varsin tarkasti. Luvattomalta puolelta vastaavaa mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole. Valvoja ei saa ulkomaiselta tai luvattomalta toimijalta yhtenäistä raporttia, joten markkinan toinen puolisko täytyy arvioida epäsuorasti.
Verkkoliikenne paljastaa aktiivisuutta mutta ei euroja
Digitaalista markkinaa voi tarkastella myös sivustojen ja sovellusten käytön kautta. Mittareina toimivat esimerkiksi käyntien määrä, vierailun kesto ja käytön toistuvuus. Näin nähdään, kasvaako vai kutistuuko luvattomien sivustojen suhteellinen kiinnostavuus.
Liikenne ei silti ole sama asia kuin pelaaminen, eikä pelaaminen sama asia kuin rahankäyttö. Yksi voi availla kasinosivustoa iltaisin pelaamatta senttiäkään, kun taas toinen tekee yhden lyhyen vierailun aikana ison talletuksen vaikkapa Britellä. Mobiilisovellukset sekoittavat pakkaa lisää, jos osa toiminnasta jää kokonaan sivustoliikenteeseen perustuvan aineiston ulkopuolelle.
Kanavointiasteesta tulee sitä luotettavampi, mitä paremmin verkkoliikenne, kyselyt ja taloudellinen data saadaan yhdistettyä ilman, että yhtä epätarkkaa mittaria kohdellaan absoluuttisena totuutena.
Ruotsi osoittaa miksi yksi prosenttiluku ei riitä
Ruotsi on Suomelle hyödyllinen vertailukohta, koska kilpailtu lisenssimarkkina avattiin siellä jo vuonna 2019. Spelinspektionen arvioi vuoden 2025 kanavointiasteeksi 84 prosenttia. Samassa yhteydessä lisensoidulla markkinalla pelanneiden osuudeksi arvioitiin 94 prosenttia.
Kymmenen prosenttiyksikön ero ei ole pikkujuttu. Pelkkiä pelaajamääriä tuijottamalla voisi päätellä, että luvaton markkina on häviävän pieni. Laajempi arvio kertoo, että järjestelmän ulkopuolelle jää suhteellisesti enemmän pelitoimintaa kuin pelaajien lukumäärä antaisi olettaa.
Kanavointi ei myöskään ole Ruotsissa samanlaista kaikissa pelimuodoissa. Spelinspektionenin mukaan vedonlyönnin kanavointiaste on tyypillisesti nettikasinoita korkeampi, eli yhden valtakunnallisen keskiarvon sisällä voi olla hyvinkin erilaisia tuoteryhmiä.
Historiallinen lähtökohta on tässä kiinnostava. Ennen lisenssijärjestelmän käyttöönottoa Ruotsin kanavointiasteen arvioitiin jääneen alle 50 prosentin. Nykyinen yli 80 prosentin taso näyttää aivan toiselta, mutta lukua ei silti kannata tulkita niin, että luvaton pelaaminen olisi kadonnut jonnekin.
Suomen vanha markkina näyttää pelaajamäärän heikkouden
Suomen omista tiedoista löytyy vielä havainnollisempi esimerkki. Sisäministeriölle vuonna 2023 valmistuneessa rahapelijärjestelmän esiselvityksessä arvioitiin, että yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolisia pelejä pelasi noin 5–6 prosenttia väestöstä. Kuulostaa pieneltä, eikö vain?
Saman selvityksen arvio järjestelmän ulkopuolelle jääneestä vuosittaisesta pelikatteesta oli noin 500–550 miljoonaa euroa. Arvion mukaan noin puolet kaikesta verkossa tapahtuvasta rahapelaamisesta suuntautui tuolloin järjestelmän ulkopuolelle.
Nämä kaksi lukua muodostavat koko keskustelun ytimen: pieni pelaajajoukko voi tuottaa suuren osuuden markkinan pelikatteesta. Pelaajien lukumäärä ei siis yksin kerro, kuinka iso luvaton markkina taloudellisesti on.
Suomen järjestelmän uudistuksen keskeisenä tavoitteena on saada tästä pelaamisesta isompi osa kansallisen sääntelyn ja valvonnan piiriin. Uuden lisenssimallin rakennetta, aikataulua ja pelaajalle näkyviä muutoksia käydään tarkemmin läpi osoitteessa https://www.viikkopk.fi. Varsinainen testi alkaa vasta silloin, kun lisensoidun ja lisensoimattoman markkinan kehitystä päästään vertaamaan uuden järjestelmän aikana.
Suomessa tämä koskee ennen muuta verkossa tarjottavia kasinopelejä ja vedonlyöntiä. Myös käsitys siitä, mitä suomalaisilla nettikasinoilla tarkoitetaan, muuttuu uudistuksen myötä: suomalaisuus voi jatkossa tarkoittaa aiempaa konkreettisemmin kansallista toimilupaa ja suomalaisen valvonnan alaisuutta.
Kanavointiastetta ohjaa lisensoidun markkinan kilpailukyky
Korkea kanavointiaste ei synny pelkästään sillä, että valtio jakaa toimilupia. Pelaajan pitää myös valita luvallinen palvelu luvattoman sijaan. Tästä syntyy järjestelmän käyttäytymisketju: sääntely määrittelee lisenssimarkkinan ehdot, ehdot vaikuttavat operaattoreiden tarjontaan ja tarjonta vaikuttaa siihen, mihin pelaaja lopulta päätyy.
Tarjonnan pitää olla pelaajalle käyttökelpoista
Jos luvallinen markkina tarjoaa pelaajille tuttuja pelejä, toimivat maksutavat ja kelvollisen käyttökokemuksen, tarve karata järjestelmän ulkopuolelle pienenee. Jos taas luvallinen puoli on selvästi kankeampi kuin sen ulkopuolinen tarjonta, osa kysynnästä valuu valvonnan ulottumattomiin.
Maksuliikenne on tästä hyvä käytännön esimerkki. Rahan pitää liikkua molempiin suuntiin samaa reittiä, eikä pelaaja voi esimerkiksi tallettaa rahaa Zimplerillä ja vaatia voittorahoja ulos Trustlyn verkon kautta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että mitä sujuvammin talletus ja kotiutus hoituvat samalla tunnistautumisella, sitä harvemmin pelaaja lähtee etsimään vaihtoehtoja muualta.
Tämä ei tarkoita, että mahdollisimman löysä sääntely johtaisi automaattisesti parhaaseen kanavointiin. Järjestelmän tehtävä on yhtä aikaa hillitä haittoja. Kyse on tasapainosta: markkinan pitää olla riittävän kilpailukykyinen kanavoidakseen pelaamista, mutta sääntöjen pitää silti toteuttaa pelaajansuojaa.
Verotus vaikuttaa operaattorin päätökseen hakea lisenssiä
Verotus kuuluu myös kanavointiasteen taustamuuttujiin. Suomen vuoden 2023 esiselvityksessä todettiin, että korkean kanavointiasteen saavuttaminen riippuu lisenssijärjestelmän yksityiskohtaisesta sääntelystä ja rahapelituottojen verotuksesta.
Syy-yhteys kulkee operaattorin kautta. Verot ja muut kustannukset ratkaisevat, kuinka houkutteleva kansallinen lisenssi on palveluntarjoajalle. Operaattoreiden osallistuminen taas vaikuttaa luvallisen tarjonnan laajuuteen, ja tarjonnan laajuus siihen, kuinka ison osan pelaajien kysynnästä säännelty markkina pystyy palvelemaan.
Yhteyttä ei silti voi typistää sääntöön, jonka mukaan matalampi vero tuottaisi automaattisesti korkeamman kanavoinnin. Mukana ovat myös markkinointi, pelivalikoima, valvonta, maksuliikenne, luvattoman tarjonnan saatavuus ja pelaajien luottamus koko järjestelmään.
Luvattoman tarjonnan saavutettavuus muodostaa toisen puolen
Kanavointi riippuu yhtä aikaa kahdesta asiasta: luvallisen markkinan vetovoimasta ja luvattoman markkinan saavutettavuudesta. Jos luvaton tarjonta tavoittaa pelaajat tehokkaasti, hyväkään säännelty tarjonta ei välttämättä kanavoi koko kysyntää.
Siksi valvonta, markkinointirajoitusten toimeenpano ja muut luvattomaan tarjontaan kohdistuvat toimet ovat oma osansa järjestelmää. Pelaajan näkökulmasta lisenssin merkitys liittyy siihen, kuka toimintaa valvoo ja millaisia vaatimuksia operaattorille asetetaan. Nämä ovat samoja ominaisuuksia, joiden avulla arvioidaan turvallisen ja sopivan nettikasinon valintaa.
Kanavointiasteeseen kuuluu aina mittausvirhe
Uutisissa kanavointiaste esitetään usein yhtä tarkkana lukuna kuin pankkitilin saldo. Todellisuudessa varsinkin luvattoman markkinan osuus on arvio.
Luvalliselta puolelta viranomainen saa pelikatteen suoraan valvotuilta yhtiöiltä. Luvattomasta markkinasta vastaavaa raportointia ei ole olemassa, joten sen koko täytyy päätellä verkkoliikenteestä, sovellusten käytöstä, kyselyistä ja muista epäsuorista havainnoista.
Britannian Gambling Commission havainnollisti mittakaavaa omassa menetelmätyössään. Kun maan laillisen verkkomarkkinan GGY oli tarkastelujaksolla 6,9 miljardia puntaa, jo 0,5 prosenttiyksikön virhe kanavointiarviossa vastasi 34,5 miljoonaa puntaa arvioitua GGY:tä. Mitä tämä tarkoittaa lukijan kannalta? Sitä, ettei muutaman prosenttiyksikön vuosimuutosta pidä automaattisesti tulkita isoksi käänteeksi pelaajien käyttäytymisessä.
Jos samaan aikaan menetelmä, aineiston kattavuus tai laskennan oletukset muuttuvat, osa liikkeestä johtuu mittarista eikä markkinasta. Luotettavassa seurannassa prosenttiluvun rinnalla pitäisi siksi julkaista ainakin käytetty menetelmä, tarkasteltu pelisegmentti ja aineiston keskeiset rajoitukset. Kehityssuuntaa seurattaessa samaa menetelmää on syytä käyttää riittävän pitkään.
Korkea kanavointiaste ei vielä tarkoita vähäisiä pelihaittoja
Kanavointiaste mittaa ennen kaikkea sitä, missä pelaaminen tapahtuu. Se ei kerro, kuinka paljon ihmiset pelaavat tai kuinka paljon pelaamisesta koituu harmia.
Erittäin korkean kanavointiasteen markkinalla lähes kaikki pelaaminen voisi tapahtua valvotuilla operaattoreilla, mutta kokonaiskulutus tai ongelmallisen pelaamisen määrä voisi silti olla korkealla. Vastakkainenkin tilanne on mahdollinen, eli haittamittarit voivat kehittyä eri suuntaan kuin kanavointiaste.
Lisenssijärjestelmän onnistumisesta tarvitaan siksi vähintään kaksi erillistä kysymystä:
- Kuinka suuri osa rahapelaamisesta tapahtuu valvotulla markkinalla?
- Miten rahapelihaittojen määrä ja vakavuus kehittyvät?
Myös eduskunta on edellyttänyt, että valtioneuvosto seuraa sekä kanavointiasteen että pelihaittojen kehitystä. Erottelu on tärkeä, koska lisensoitu markkina mahdollistaa keskitetyn valvonnan, mutta valvonnan piirissä oleminen ei sinänsä todista haittojen vähentyneen.
Näillä neljällä mittarilla Suomen lisenssimarkkinaa kannattaa seurata
Suomen uuden markkinan arviointi hyötyisi mallista, jossa yhden prosenttiluvun sijaan seurataan neljää toisiaan täydentävää mittaria. Kyse ei ole virallisesta suomalaisesta indeksistä, vaan tavasta erottaa toisistaan markkinan taloudellinen koko, pelaajien käyttäytyminen, luvattoman tarjonnan digitaalinen näkyvyys ja rahapelihaitat.
1. GGR-pohjainen kanavointiaste
Ensimmäinen mittari kertoo, kuinka suuri osa kilpailulle avatun markkinan pelikatteesta muodostuu Suomen toimiluvan saaneilla operaattoreilla. Taloudellisesti tämä on kanavoinnin keskeisin mittari, koska se huomioi aktiivipelaajien ja satunnaispelaajien välisen eron.
2. Pelaajapohjainen kanavointi
Toinen mittari seuraa sitä, kuinka moni suomalainen käyttää luvallista ja kuinka moni luvatonta tarjontaa. Erityisen hyödyllistä olisi erottaa pelkästään luvallisella markkinalla pysyvät pelaajat niistä, jotka liikkuvat molempien puolten välillä.
Näin nähdään tilanne, jossa luvattomia palveluita käyttää harva mutta heidän pelaamisensa on taloudellisesti hyvin aktiivista. Vanhan järjestelmän 5–6 prosentin pelaajaosuus ja noin puolta verkkomarkkinasta vastannut ulkopuolinen pelikate näyttävät hyvin, miksi erottelua tarvitaan.
3. Lisensoimattoman verkko- ja sovellusliikenteen osuus
Kolmas mittari toimii varhaisena hälytysvalona. Jos liikenne luvattomiin palveluihin lähtee selvään kasvuun, muutos näkyy digitaalisessa käyttäytymisessä ennen kuin taloudellisesta markkinaosuudesta saadaan kattavia tilastoja.
Liikennettä ei silti pidä muuntaa suoraan euroiksi. Sen tehtävä on näyttää suunta, ei korvata pelikateaineistoa.
4. Rahapelihaittojen kehitys
Neljäs mittari kertoo, toteutuuko järjestelmän toinen päätavoite. Seurantaan voivat kuulua esimerkiksi ongelmallisen pelaamisen yleisyys, pelaajien itse kokemat haitat, itse-estojen käyttö ja muut väestö- tai viranomaisaineistoista saatavat indikaattorit.
Kun näitä neljää katsotaan rinnakkain, kanavointiaste asettuu oikeaan rooliinsa. Se kertoo, kuinka tehokkaasti kansallinen järjestelmä vetää rahapelaamisen valvonnan piiriin. Pelaajamäärä kertoo levinneisyydestä, pelikate taloudellisesta painosta, verkkoliikenne digitaalisen käyttäytymisen suunnasta ja haittamittarit siitä, toteutuuko pelaajansuoja.
Mittareiden keskinäinen suhde on lopulta kiinnostavampi kuin yksittäinen komea prosenttiluku. Jos pelaajaosuus nousee mutta pelikatteeseen perustuva kanavointi ei, luvattomalle markkinalle jää todennäköisesti pieni mutta erittäin aktiivinen joukko. Jos taas pelikatteen kanavointi nousee samalla kun pelihaitat kasvavat, järjestelmä on onnistunut siirtämään rahavirtaa valvonnan piiriin ilman, että pelaajansuojan lopputulos on parantunut. Vasta mittareiden yhteinen kehitys kertoo, miten hyvin lisenssimarkkina oikeasti toimii.